Uusperheessämme on ollut melkoinen tohina loppiaisesta lähtien. Välittäjä hyökkäsi sisään siinä samassa, jolloin keinotekoinen joulukuusi siirtyi kellarin hämärään. Saranat eivät kulu, kun kuljetaan ovista yhdenaikaisesti, sano. Johan alkoi tapahtua, kyllä maar. Paikat puunattiin, tavaraa vähennettiin, näytöt järjestettiin. Uuden asunnon etsiminen käynnistyi.
Ostotarjous tuli huhtikuun päivänä jääkiekkotermein puun takaa. Sorvasin vastauksen sähköpostiin silmälasiliikkeessä, missä perheemme nuorille hankittiin lasit. Tuota pikaa oma asunto oli myyty.
Uusi asunto löytyi lopulta silloin kuin vähiten olisi arvannut. Vaimon tytär tutki myytävien asuntojen nettisivuja yliopiston sisäänpääsykokeeseen valmistautumisen tauolla. Noin tunti tästä olimme – me motivoituneet – välittäjän kanssa kohteessa Myyrmäessä. Tilava asunto koukutti ja houkutti ensimmäisellä kerralla.
Tarjous tehtiin perheen budjettipalaverin jälkeen. Kotitalouden rahaministerinä toimin paljon vartijana. Viiden kohdan säästölista luotiin ja kirjoitettiin sydämiin. Oli pieni pelko niskassa, että se toinen asunnosta kiinnostunut tekee oman tarjouksensa. Ei ehtinyt tehdä.
Ympäri mennään ja yhteen tullaan. Kävin Myyrmäessä Uomarinteen ala-asteen ja Myyrmäen hienostokouluksi nimitetyn yläasteen. Lukio hurahti pitkän saksan tähden Martinlaaksossa, jawohl. Opiskelin fuksivuoden teologisessa tiedekunnassa Myyrmäestä käsin, missä olin edelleen mamman murkinoilla. Armeijan lomat vietin Myyrmäessä. Muutin pois kotoa Haagaan opiskeluasuntoon alkuvuodesta 1992. Kuusi vuotta kului seuraavaksi Länsi-Pasilassa HOASilla. Stadionin suurista konserteista pystyi Pasilassa nauttimaan maksutta omalla parvekkeella tai talon katolla. Rajan takana Leppävaarassa vierähti 20 vuotta Sellon valojen loisteessa.
Palaan juurilleni hassunhauskalla tavalla. Suoritin rippikoulun ja isokoulun Vantaankosken leivissä. Olen palvellut pappina vantaalaisia Hämeenkylän seurakunnassa 20 vuotta. Vantaankosken seurakunnan jäsenmäärä lisääntyy tämän väestönsiirron kautta yhdellä. Puolisoni ja hänen lapsensa, joista kaksi kuuluu uusperheeseemme, ovat katolisia.
Uusi asunto on meille puolisoille toiveitten täyttymys. Voimme kutsua ystävät ja tutut kotiin ja iloita yhdessä heidän kanssaan. Suotuisten olosuhteitten vallitessa saamme paikat kuntoon pihaseuroja, siis tapauksessamme terassiseuroja varten kesäksi 2019. Arvaattekos, hyvät lukijat, minkä kannoin ensimmäisenä uuteen asuntoon muuton alkaessa helluntaiaattona? Neitsyt Mariaa ja pientä Jeesusta esittävän ristipistotaulun. Asetin taulun kotimme ideologiseen nurkkaukseen kunnioittavalle paikalle.
Omassa kodissa voimme rakastaa ja kunnioittaa toisiamme, levätä ja virkistyä. Kerran saamme kutsun Isän Kotiin, Taivaalliseen Kotiin. Siellä kohtaamme Jumalan kasvoista kasvoihin, hän pyyhkii kyyneleemme ja saamme viettää päättymätöntä Karitsan hääjuhlaa. Aikana, jolloin maallinen majamme vielä asuu maallisessa, mahdollisesti lainarahoitteisessa asunnossa ja ponnistelemme pankin torppareina eteenpäin aitosuomalaisittain räntäsateessa, meille jää ainoaksi mahdollisuudeksi tuhlata rakkautta ja säästää rahaa. Ei ole kiire. Tässä yhteydessä on näet hyvä muistaa, että niillä, jotka rakastavat, on aikaa ikuisesti. Aika velikultia.
Jaakko Kara, pastori
Kuninkaan tiellä 